Fighting for body rights since 1933
RFSU - Fighting for body rights since 1933
Takaisin Seksuaalikasvatus

Lapsuus

RFSU / Seksuaalikasvatus

Ihmisen seksuaalisuuden perustaa luodaan jo lapsuudessa, oikeastaan jo sikiöajasta lähtien. Lapsen saama läheisyys luo turvaa, ja rakentaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Lapset oppivat erityisesti mallista. Seuraamalla muiden ihmisten puuhailuja, sanomia asioita ja tapoja kohdella muita ihmisiä, lapsi oppii siitä, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan, miten ihmisiä kohdellaan ja millaisia asenteita ympärillä olevat ihmiset mukanaan kuljettavat, myös seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita ja arvostuksia.

Lapsuudessa muovautuu jopa aikuisuuteen asti kulkeutuva ajatus myös kehostamme; millaisena se nähdään, millaisena sen koemme ja miten se toimii, ovatko kaikki osat yhtä arvokkaita, kauniita ja tärkeitä vai kohdistuuko kehoon tai sen osiin esimerkiksi häpeää, kipuja tai vajavuutta.

Lapsuudessa opetellaan tärkeitä tunne- ja empatiataitoja erilaisissa ihmissuhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa.  Olisi tärkeää, että jokainen lapsi voisi kokea olevansa hyvä, arvokas ja rakastettu, juuri sellaisena kuin hän on. Siksi myös vanhempien / vanhemman olisi hyvä käydä jo raskausaikana läpi omia ajatuksiaan ja arvojaan seksuaalisuuteen, omaan itseensä, parisuhteisiin ja elämään ylipäätään läpi yksin tai yhdessä kumppanin (kumppanien) tai jonkun läheisen ihmisen kanssa.

On tavallista, että erilaisissa elämäntilanteissa ja eri ikäisinä lapset tutkailevat omia ja toistensa sukuelimiä, työstävät näkemiään ja kokemiaan asioita leikeissä sekä masturboivat. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset oppivat varsin varhain seksuaaliväritteisten leikkien olevan yksityisiä eikä näistä tulekaan aikuisten tietoon kuin osa.

Tytöiksi oletettujen lasten on huomattu muovaavan omaa käytöstään esimerkiksi omien sukupuolielinten koskettelun osalta sen mukaan, missä he ovat. Poikaolettettujen osalta näin ei tapahdu. Tutkimukset osoittavat myös sen, että negatiivisesti lapsen masturbointiin suhtautuneet vanhemmat saattavat saada lapsen tuntemaan jopa häpeää aikuisuudessa omasta seksuaalisuudestaan. Siksi lapsen seksuaaliseen kehitykseen on tärkeää suhtautua positiivisesti. Tämä edellyttää tietysti myös sitä, että lapsen ympärillä olevien aikuisten ajatukset seksuaalisuudesta ja lapsen seksuaalisuudesta ovat myönteisiä ja asianmukaisia, hyvinvointia tukevia. Esimerkiksi alastomuuteen, siihen, millaisia nimityksiä sukupuolielimistä käytetään, onko nukkuminen samassa sängyssä eri perheen jäsenten (ja minkä ikäisten) kesken hyväksyttävää, miten peseytymiseen tai saunomiseen yhdessä alastomina suhtaudutaan ja miten paljon hellyyttä halaillen ja suukotellen osoitetaan ja minkä ikäisille lapsille, riippuu paljon perheen aikuisista ja (perhe)kulttuurista, jossa lapset elävät.

Lapsen seksuaalisen kehityksen näkökulmasta on tärkeää se, että hänellä on rakastava/rakastavia läheisiä aikuisia hoivaamassa häntä huomioiden hänen tarpeensa vastaten niihin tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Lapsi tarvitsee vastauksia kysymyksiinsä seksuaalisuuteen liittyen ikään ja tämän kehitykseen sopivalla tavalla.

Kaikista lapsiperheistä Suomessa on noin 1 % adoptioperheitä, uusperheitä 15 %, sateenkaariperheitä 2 %, monikulttuurisia ja kahden kulttuurin perheitä 5 % ja yhden vanhemman perheitä 20 %. Osa raskauksista alkaa avusteisesti ja osa lapsista elää perheissä, joissa heistä huolta pitävä aikuinen ei ole heidän biologinen vanhempansa. Lapsi saattaa myös kuvata perheensä täysin eri tavalla kuin aikuinen ajattelee. Näiden moninaisten todellisuuksien olemassa olo vaatii aikuiselta omien normien ja stereotypioiden haastamista ja kyseenalaistamista.

 

VAUVAIKÄ

 

Vauvan hymy ja jokeltelu kertoo siitä, että hän on kokenut läheisyyttä ja hänen kanssaan on seurusteltu. Äidille, isälle, vanhemmalle osoitettu hymy kertoo siitä, että vauva osoittaa kiintymystä vanhempiinsa.

Noin 6-9 kuukauden iässä lapsi kokee voimakasta riippuvuutta äitinsä, eikä kestä eroa hänestä. Hyvä ja onnistunut kokemus riippuvuudesta antaa iloa yhdessäoloon.

Vauvalla alkaa harjoitteluvaihe 16-18- kuukauden iässä, jolloin hän harjoittelee erillä oloa äidistään. Äidin on kuitenkin hyvä olla saatavilla mutta esim. oma nalle voi toimia äidin tilalla lohduttajana. Varhainen vuorovaikutus vanhempaan antaa oppia siihen, miten myöhemminkin voi olla lähellä toista ihmistä ja nauttia siitä.

Lapsen 16: ta ensimmäistä kuukautta kutustaan oraaliseksi vaiheeksi. Tässä vaiheessa lapsi saa nautintoa suun kautta. Lapsi kokee myös mielihyvää ihon kautta, ja siksi onkin tärkeää pitää lasta lähellä ja sylissä. Vauva on riippuvainen toisen ihmisen hoivasta, ja hyvän hoivan kautta hän kokee ruumiinkokemukset hyvinä. Lapsen vanhemmilleen osoittama hymy tarkoittaa että hän rakastaa. Lapsen saadessa olla sylissä ja hyvä kokemus huolenpidosta antaa ensimmäiset kokemukset onnellisuudesta ja tyydyttyneestä kehonkuvasta.

 

LEIKKI-IKÄ

 

1,5-3 -vuotiaana lapsi oppii hallitsemaan omaa kehoaan, ja siitä tulevia tuotoksia. Nämä tuotokset saavat häntä myös tutkimaan omaa kehoaan ja hän oppii pikkuhiljaa, että on olemassa tyttöjä sekä poikia ja hän itse edustaa jompaakumpaa joukkoa. Tytöt helposti pohtivat puuttuuko heiltä jotain, sillä pojan penis näyttää niin kovin erilaiselle. Vanhempien antama hyvä hoito saa arvostamaan omaa kehoaan.

Kolmevuotias rakastaa esiintymistä, ja hänen onkin hyvä saada palautetta omista taidoistaan. Tässä iässä itsetunto vaatii rajatonta ihailua ja kannustusta identiteettinsä vahvistamiseksi. Oman kehon tutkimisen kautta löydetään myös seksuaalinen mielihyvä 2-5 vuoden iässä. Lapselle on hyvä hellästi kertoa rajat siitä miten sitä tulee tehdä omassa rauhassaan. Vanhemman suhtautuminen lapsen itsetyydytykseen tulee olla ymmärtävää ja kunnioittavaa. Lapset voivat myös tutkia toistensa kehoja, ja näissä leikeissä on tärkeää että lapset ovat samanikäisiä ja ketään ei pakoteta leikkiin.

Noin kolmevuotias lapsi haluaa tietää mistä hän on tullut. Lapselle on hyvä kertoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista pikku hiljaa lapsen kehitystaso huomioiden. Tärkeää on kuitenkin se, ettei lapselle valehdella vaan hänelle kerrotaan siitä hänen kysyessä. Yleensä lapsi tyytyy ensimmäisen kysymyksen esittäessään hyvinkin lyhyeen vastaukseen esim. vauvat tulevat äidin vatsasta. Seuraavaksi hän varmasti kysyy, että miten ne sinne joutuvat. Sitten voi esim. vastata, että isä antaa äidille vauvasiemenen joka kohtaa äidin vauvasiemenen ja sitä äiti sitten kasvattaa vatsassa. Näin asia tulee hänelle pikku hiljaa kokonaisuutena selville.

Oidipaalisessa kehitysvaiheessa, joka on 3-6- vuoden iässä, johtaa siihen, että lapsi rakastuu eri sukupuolta olevaan vanhempaansa. Tytön ja äidin suhde voi olla hyvin vaikea, sillä pieni tyttö rakastaa ensin äitiään ja voi haluta jopa vauvan hänen kanssaan ja pettymyksen kautta kääntyy isänsä puoleen. Nyt äidistä tulee hänen kilpailijansa ja hyvän suhteen säilyttäminen voi olla ensin vaikeaa, mutta myöhemmin tyttö ottaa äidin uudelleen mallikseen ja samaistuu häneen.

 

KOULULAINEN

 

Ikäkautta 6-10 vuoden iässä kutsutaan latenssivaiheeksi. Tässä iässä voidaan leikkiä edelleen lääkärileikkejä vanhemmilta salaa, mutta itse seksuaalisuus näyttää olevan piilossa.

Oma keho kiinnostaa enemmänkin tekemisen kautta eli esim. pelien ja liikunnan kautta. Vanhempien lisäksi tärkeiksi ihmisiksi tulevat opettajat ja kaverit.

Lapsen minäkuva vahvistuu tässä iässä. Lapsi saattaa tuntua isolle joka ei kaipaa vanhempiaan, mutta silti tulee tukea ja turvaa hänelle antaa. Tässä iässä lapsi tarvitsee sääntöjä joita noudatetaan. Lapset leikkivät yleensä oman sukupuolensa seurassa ja välttelevät toisen sukupuolen seuraa.

Saunakulttuurimme tarjoaa lapselle hyvän mahdollisuuden tutustua erilaisiin kehoihin. Yhteinen saunahetki antaa myös lapselle kuvan siitä, ettei alastomuudessa ole mitään hävettävää. Yleensä kehityksen käynnistyttyä nuori haluaa saunoa yksin, ja se hänelle tulee myös sallia. Tämä liittyy nuoren häveliäisyyteen kehittyvästä vartalostaan. Osa lapsista kehittyy varhain, ja ensimmäisiä murrosiän merkkejä voi alkaa näkymään jo 10-12- vuotiaana. Tytöt kehittyvä yleensä poikia nopeammin, ja heidän muuttuva kehonsa saa yleensä pojat jopa kiusaamaan. Murrosikään liittyvistä fyysisistä muutoksista tulee keskustella lapsen kanssa ajoissa.

 

MITEN PUHUA LAPSELLE RAJOISTA

 

Lapselle annetaan turvataitokasvatuksen kautta valmiutta puolustaa itseään sekä pitää huolta rajoista kiusaamiseen, väkivaltaan, houkutteluun ja ahdistelun tilanteisiin.

Turvataitokasvatuksen kautta vahvistetaan lapsen voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Lapselle on hyvä antaa selkeitä ohjeita mitä tehdä, jos hän joutuu kiusaamisen tai ahdistelun kohteeksi. Hänelle tulee kertoa kenen puoleen hän voi kääntyä (luotettava aikuinen, äiti, isä, isovanhemmat, opettaja) tilanteen tullessa kohdalle.

Lapset kasvatetaan yleensä niin, että aikuista pitää totella. Lapselle on hyvä sanoa millaisissa tilanteissa aikuisia ei pidä totella. Milloin lapsella on oikeus sanoa EI, mitkä ovat lapsen omat rajat ja sellaiset yksityiset paikat johon muilla ei ole lupa koskea (ja missä poikkeustilanteissa niihin voi koskea esim. lääkärissä). Lapselle on hyvä antaa konkreettisia esimerkkejä ”Mitä jos joku tuntematon aikuinen ehdottaa sinulle, että lähde meille katsomaan koiranpentuja?”. ”Sinun pitää sanoa EI, ja lähteä tilanteesta pois ja mennä kertomaan asiasta jollekin aikuiselle”. Lapsen kanssa voi piirtää kuvan ihmisestä, ja merkitä väreillä kuvaan mihin voi koskea (vihreällä) ja mihin muut eivät saa koskea (punaisella). Lasta ei pitäisi pelotella pahoilla lapsilla tai aikuisilla mutta kuitenkin tehdä selväksi, että pahojakin ihmisiä on olemassa. Tärkeää on se, että lapsen elämässä on ympärillä luotettavia aikuisia, joille lapsi voi kertoa huolistaan.