18.9.2018

Seinien kertomaa

 

Matkustellessani pysähdyn usein tarkastelemaan kaupunkeja seksin näkökulmasta. Taide, historialliset rakennukset, vessakirjoitukset, puheenaiheet pubeissa, lehdissä, ilmoitustauluilla kertovat omaa tarinaansa. Tänään tahdon kuljettaa sinua 1800-1900 -luvun Brightonissa esitellen rakennuksia ja paikkoja, joissa on otettu kantaa seksuaalisuuteen. Tämä kierros on kaiketi aloitettava sillä, miksi kaupungista on tullut vapaamielinen. Kaupunki nimittäin on tunnettu siitä, että tänne tullaan viikonlopuksi rantaelämää viettämään ja nauttimaan seksistä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa.

Seksi on englantilaisille haastava aihe. Siitä voi puhua, mutta vain humoristisella otteella. Vakavasti puhuen aihe muotoutuu liian intiimiksi ja liian lähelle osuvaksi. Tosin huumorin keinoin lähestytään myös monia tabuluonteisia aiheita, joista muutoin ei voitaisi puhua.

 

 

1800-luvulla Brightonin kaunis ranta ja hyvät liikenneyhteydet Lontoosta mahdollistivat sen, että kaupunkiin saapujat saattoivat suorittaa paheksuttavia rikoksia. Sattumaako vai mitä, mutta unmentionables tarkoittaa alusvaatteita, kun unmentionable itsessään tarkoittaa siivotonta ja paheksuttavaa.

Kaupungin ensimmäisiksi ”nähtävyyksiksi” mainitaan sotilaat Napoleonin sotien aikaan ja sen jälkeen. Sotilaat nimittäin toimivat myös prostituoituina asemapaikoillaan. Elokuussa 1822 kerrotaan George Wilsonin, tarjoilijan, tarjonneen eräälle sotilaalle kultarahaa ja kahta shillinkiä siitä, että sotilas lähtisi hänen kanssaan rannalle harrastamaan seksiä. Pöytäkirjoissa teko mainitaan luonnottomaksi teoksi. Sotilas ja George kohtasivat pubissa, jota enää ei ole. Tilalla on linja-autoasema.

 

 

Vuonna 1836 eräs kiinteistönvälittäjä Lontoosta lähestyi sotilasta New Ship Hotellissa. Tämän seurauksena hänet tervattiin, pahoinpideltiin ja pakotettiin leikkaamaan oma kurkkunsa auki.

Aina kiinnijäämisellä ei ollut yhtä vakavia seuraamuksia, sillä poliisi saattoi myös päästää rikoksesta epäillyn pakenemaan.

 

 

Onnellisemmassa asemassa oli eräs toinen palvelija, joka eli Kemp Townissa 25 vuotta herttuan kanssa. Heidän suhdettaan kuvattiin epätavallisen läheiseksi. Tästä kulttuurista on edelleen nähtävissä jäänteitä, kun keskustelee erilaisten ihmisten kanssa.

 

 

Hyväntekijä Angela Burdett-Coutts vietti vuosittain aikaansa Royal Albion Hotellissa kera kumppaninsa, joka oli nainen. He olivat julkisesti tunnistettu pari.

Nainen nimeltä Anne Lister puolestaan oli hyvinkoulutettu ja varakas henkilö Yorkshirestä. Naapurit tunsivat hänet nimellä “Herrasmies Jack” ja rakastetuilleen hän oli “Fred”. Muille hän puolestaan näyttäytyi Annena. 1992 Annen päiväkirjojen salakirjoituksen koodin rikkomiseen kului kuusi vuotta. Teksti oli salakieltä, jotteivät salaisuudet paljastuisi. Päiväkirjat paljastavat, miten vilkasta ja monimuotoista seksi onkaan voinut naisten kesken olla. Anne onnistui myös naimaan pitkäaikaisen kumppaninsa, joka oli nainen.

 

 

 

1920-1930 -luvuilla Brighton oli jo hyvin tunnettu queer-kartalla. Se tunnettin paikkana, jossa ”hiukset saattoi laskea vapaaksi”. Brightoniin tultiin ennen kaikkea juhlimaan.

Royal Albion Hotellissa oli naisten tee-tanssiaisia ja esimerkiksi Star of Brunswick -pubin eteen oli parkkeerattu upeita urheiluautoja, joilla matkattiin pidemmältäkin Brightoniin kuuntelemaan honky-tonk pianoa tupakansavuisissa tunnelmissa. Näistä pubeissa kävivät myös merimiehet ja sotilaat.

 

 

Sodan alettua Brightoniin saapui lisää sotilaita ja merimiehiä, joita tavattiin Clock Towerilla. Kiitos pimennysten, seksiä saattoi harrastaa monissa erilaisissa paikoissa.

Monet hotellit ottivat vastaan homopareja sulkien silmänsä laittomilta teoilta. Hotellit tarjosivat turvaa asiakkailleen. Näitä hotelleja olivat esimerkiksi St Albans Hotel, Cecil Court Hotel ja Le Chateau Gaye. Näiden hotellien vaikutus matkailuun ja koko Brightonin talouteen on kiistaton. Moni sotilaista asettui sodan jälkeen asumaan Brightoniin ja näin kaupunki alkoi saada omaleimaisen otteensa arkeen.

 

 

Aina elämä homoseksuaalina ei kuitenkaan ollut helppoa sodan jälkeenkään. Oli tavallista, että homoparit elivät käymättä yhdessä missään julkisissa paikoissa, heidän kodeissaan oli erilliset makuuhuoneet eikä mahdollisuutta osoittaa hellyyttä tai rakkautta toiselle ollut. Erityisesti tämä koski lesboja, koska heitä ei ikäänkuin ollut olemassakaan.

 

 

Brightonin rannoille tultiin ja tullaan yhä viettämään Dirty Weekendia. Tänne tuodaan salaisia seksisuhteita, kokeillaan seksijuttuja, joita omalla kotikonnulla ei voisi testata, harrastetaan seksiä, joka oman kumppanin kanssa ei olisi mahdollista tai maineen vuoksi soveliasta. Tulevat tänne pariskunnatkin harrastamaan äänekästä seksiä, joka ei häiritse kotona odottavia lapsia.

Maailma muuttuu, mutta kaupunkien kadut, paikat ja rakennukset ovat nähneet paljon. Ne ovat todistaneet rakkautta, intohimoa, väkivaltaa ja tuskaa, halua ja ei-soveliaita-seksiakteja. Millaisen reitin seksuaalisuudestasi, seksistäsi tai rakkauksistasi sitä loisit kaupungissa, jossa juuri nyt olet tai missä haluaisit olla juuri nyt?

 

 

 

Susanna
Suomen RFSU:n seksuaaliterveyden asiantuntija