8.8.2018

Colour my world

 

Taas on aika kesän yksistä kohokohdista. Odottelen innolla Brighton Pride -viikonloppua, joka alkaa tänään. Luvassa on tapahtumia, konsertteja, ja paraati. Huomenna, lauantaina 4.8., kadut täyttyvät värikkäistä, erikoisista ja upeista puvuista. Koko rantakaupunki on täynnä iloista väkeä. Juhlistamme seksuaalisuutta, omanlaisuuttamme ja sitä, että jokaisella on oikeus kokea oma seksuaalisuutensa ja sukupuolensa hyväksi ja arvokkaaksi. Elokuun ensimmäinen lauantai on ollut elämässäni mukana vuodesta 1996 alkaen. Silloin saavuin kaupunkiin ensi kertaa. Tuona kesänä sattui ja tapahtui kaikenlaista omituista ja hauskaa. Pääsimme tuolloin mukaan myös Love Paradeen.

 

 

Tänä vuonna teemana on Colour My World. Teema sai minut muistelemaan kaikkia aikaisempia juhlia, joissa olen ollut ystävieni kanssa läsnä. Muistan valtavan kukka-asetelman, jonka eräänä vuonna rakensimme ystävämme rastojen sekaan. Päähine herätti valtavasti huomioita ja sitä kuvattiin mitä omituisimmissa asetelmissa. Ilman näitä hetkiä emme olisi kenties tavanneet ihmisiä, jotka ovat nyt ystäviäni.

 

Eräänä vuonna mukanamme ollut nelivuotias hurmasi paraatissa kulkevia ihmisiä. Perhosensiivet, tähtisakarapanta päässä ja taikasauva kädessään lapsi viuhtoi hyvää mieltä ja rakkautta kaikkiin kulkueen seassa hypellen. Mielessäni näen edelleen Brightonin poliisien yksikön, jotka tanssivat upealla tavalla ja naurattivat paraatia seuraavia ihmisiä.

 

 

En myöskään ole unohtanut kannanottoja ja toiveita siitä, että voisi olla totta ja hyväksytty omana itsenään. Itselleni on ollut tärkeä hetki se, kun kaksi ystävääni pukeutuivat samanlaisiin hullunkurisiin iltapukuihin ja uskaltautuivat avoimesti ihmisten sekaan rakastavaisina. Muistan miten raskaalta tuntui seurata vierestä, kun heidän suhteestaan tehtiin parin toiveiden vastaisesti julkinen salaisuus. Siinä näkymättömäksi tehtiin kumpikin ja se vaikutti meihin kaikkiin. Oli vaikeaa sietää valheita ja asioita, joita toisten suvaitsemattomuus meille rakkaille ihmisille aiheutti.

 

Brighton Pride järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1973. Tuolloin kulkueeseen osallistui vain vähän ihmisiä, mutta päivä päättyi tyylillä Royal Albion hotelliin, jossa järjestettiin Gay Dance -juhla. Vuonna 1991 Pride ei enää ollut mielenosoitus vaan siitä tehtiin juhla, johon osallistui satoja ihmisiä. Seuraavina vuosina osallistujien määrä on kasvanut ja niin on tapahtumienkin. Täksi Pride-viikonlopuksi Brightoniin odotetaan vähintään 400 000 osallistujaa.

 

 

Tapahtuman toteuttaminen ei kuitenkaan ole ollut yksinkertaista saati helppoa. 1990 -luvun alussa vapaaehtoiset ovat tehneet valtavan työn muuttaakseen lehdistön ja apurahojen antajien asenteita homofobisista sallivampaan suuntaan, jotta Pride voisi toteutua. Tästä kaikesta historiasta tietämättömänä minä koin jotakin ennenkuulumatonta ja valtavaa vuonna 1996 osallistuessani ensimmäiseen Brighton Prideeni täällä kauniin meren äärellä.

 

On ollut ilo seurata jälleen tänäkin vuonna sitä, kuinka kaupunki valmistautuu juhlaan. Kaupungintaloilla viuhuvat sateenkaariliput, kaupunki on värikylläinen. Kauppojen kassojen näytöt ottavat kantaa seksuaalioikeuksien puolesta. Rannalle on syntynyt installaatioita, jotka värittävät maisemaa.

 

Me olemme valinneet asuja, hankkineet tekoripsiä ja valtavan määrän glitteriä. Tärkeintä kaiketi on, että olemme yhdessä tässä historiallisessa kaupungissa. Tässä vapaamielisessä, avoimesti moninaisuuteen suhtautuvassa kaupungissa elää monta kiintoisaa tarinaa, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi. Tänään kuitenkin juhlin iloisessa värimaailmassa sitä, että jokainen ihminen on laulun arvoinen unohtamatta, ettei sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuus ole itsestäänselvyys. Siitä pitävät huolen kannanotot.

 

Jalkapallo näyttelee tärkeää osaa Englannissa. Silti yksikään Premier Leaguen pelaaja ei ole astunut ulos kaapista. Se kertoo minulle jotakin siitä, miten maskuliinisuuden nimissä (ja rahan!) valheiden hataria verkkoja ylläpidetään. Mietin myös, miten merkityksellistä juuri urheilijoiden, jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden olisi tulla esiin seksuaalisuutensa kanssa ja tarjota esimerkkiä meille muille, ehkäpä myös lohtua ja toiveita tulevaisuudesta. Samalla mietin, miten asia voisi vaikuttaa yksilötasolla urheilijan arkeen ja uraan. Päätökset eivät varmasti ole helppoja.

 

 

Kun huomenna istun ystävieni ja heidän lastensa kanssa picnicillä, tiedän rakkauden olevan vastaus kaikkeen. Jokainen ihminen lähelläni ja kauempanakin värittää maailmaani ja me kuulumme yhteen. Me olemme yhtä suurta perhettä.

 

Susanna
Suomen RFSU:n seksuaaliterveyden asiantuntija

 

Kuvat ovat Brighton Priden paraatista, joka järjestettiin 4.8.2018. Paraatiin osallistui yli 400 000 ihmistä.