Seksuaalisuus elämän eri vaiheissa

Lapsuus

Ihmisen seksuaalisuuden perustaa luodaan jo lapsuudessa, oikeastaan jo sikiöajasta lähtien. Lapsen saama läheisyys luo turvaa, ja rakentaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Lapset oppivat erityisesti mallista. Seuraamalla muiden ihmisten puuhailuja, sanomia asioita ja tapoja kohdella muita ihmisiä, lapsi oppii siitä, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan, miten ihmisiä kohdellaan ja millaisia asenteita ympärillä olevat ihmiset mukanaan kuljettavat, myös seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita ja arvostuksia.

Lapsuudessa muovautuu jopa aikuisuuteen asti kulkeutuva ajatus myös kehostamme; millaisena se nähdään, millaisena sen koemme ja miten se toimii, ovatko kaikki osat yhtä arvokkaita, kauniita ja tärkeitä vai kohdistuuko kehoon tai sen osiin esimerkiksi häpeää, kipuja tai vajavuutta.

Lapsuudessa opetellaan tärkeitä tunne- ja empatiataitoja erilaisissa ihmissuhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa.  Olisi tärkeää, että jokainen lapsi voisi kokea olevansa hyvä, arvokas ja rakastettu, juuri sellaisena kuin hän on. Siksi myös vanhempien / vanhemman olisi hyvä käydä jo raskausaikana läpi omia ajatuksiaan ja arvojaan seksuaalisuuteen, omaan itseensä, parisuhteisiin ja elämään ylipäätään läpi yksin tai yhdessä kumppanin (kumppanien) tai jonkun läheisen ihmisen kanssa.

On tavallista, että erilaisissa elämäntilanteissa ja eri ikäisinä lapset tutkailevat omia ja toistensa sukuelimiä, työstävät näkemiään ja kokemiaan asioita leikeissä sekä masturboivat. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset oppivat varsin varhain seksuaaliväritteisten leikkien olevan yksityisiä eikä näistä tulekaan aikuisten tietoon kuin osa.

Tytöiksi oletettujen lasten on huomattu muovaavan omaa käytöstään esimerkiksi omien sukupuolielinten koskettelun osalta sen mukaan, missä he ovat. Poikaolettettujen osalta näin ei tapahdu. Tutkimukset osoittavat myös sen, että negatiivisesti lapsen masturbointiin suhtautuneet vanhemmat saattavat saada lapsen tuntemaan jopa häpeää aikuisuudessa omasta seksuaalisuudestaan. Siksi lapsen seksuaaliseen kehitykseen on tärkeää suhtautua positiivisesti. Tämä edellyttää tietysti myös sitä, että lapsen ympärillä olevien aikuisten ajatukset seksuaalisuudesta ja lapsen seksuaalisuudesta ovat myönteisiä ja asianmukaisia, hyvinvointia tukevia. Esimerkiksi alastomuuteen, siihen, millaisia nimityksiä sukupuolielimistä käytetään, onko nukkuminen samassa sängyssä eri perheen jäsenten (ja minkä ikäisten) kesken hyväksyttävää, miten peseytymiseen tai saunomiseen yhdessä alastomina suhtaudutaan ja miten paljon hellyyttä halaillen ja suukotellen osoitetaan ja minkä ikäisille lapsille, riippuu paljon perheen aikuisista ja (perhe)kulttuurista, jossa lapset elävät.

Lapsen seksuaalisen kehityksen näkökulmasta on tärkeää se, että hänellä on rakastava/rakastavia läheisiä aikuisia hoivaamassa häntä huomioiden hänen tarpeeensa vastaten niihin tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Lapsi tarvitsee vastauksia kysymyksiinsä seksuaalisuuteen liittyen ikään ja tämän kehitykseen sopivalla tavalla.

Kaikista lapsiperheistä Suomessa on noin 1 % adoptioperheitä, uusperheitä 15 %, sateenkaariperheitä 2 %, monikulttuurisia ja kahden kulttuurin perheitä 5 % ja yhden vanhemman perheitä 20 %. Osa raskauksista alkaa avusteisesti ja osa lapsista elää perheissä, joissa heistä huolta pitävä aikuinen ei ole heidän biologinen vanhempansa. Lapsi saattaa myös kuvata perheensä täysin eri tavalla kuin aikuinen ajattelee. Näiden moninaisten todellisuuksien olemassa olo vaatii aikuiselta omien normien ja stereotypioiden haastamista ja kyseenalaistamista.