22.5.2018

Virtahepo kauppatorilla?

Helsingissä Kauppatorilla maisemaa sulostuttaa Havis Amanda. Ehkä olet kävellyt sen ohi katsomatta sen tarkemmin tai olet nähnyt patsaasta kuvan lehdessä tai töllössä, mutta se ei ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiotasi.

Kun patsas ilmestyi katukuvaan reilu sata vuotta sitten, syntyi siitä valtava poru. Koska alastomuus oli jonkinlainen tabu 1900 -luvun suomalaisessa kaupunkimaisemassa, järistytti Ville Vallgrenin teos Helsingin sivistyneistöä.

Havis Amanda on muodokas nainen, jonka alastomaan vartaloon meriheinä kietoutui lempeästi ja kutsuvasti. Minä mietin pitkään nuorena aikuisena patsaan nähtyäni asettiko meren neito kätensä häpykummulle vai venusbergille. Mietin, oliko viattomassa otteessa motiivina suojelus, vaiko matka kohti seksuaalista nautintoa.

1900 -luvun alussa Amandaan liittyi ajatuksia luvattomuudesta ja turmeluksesta, kuin Amanda olisi ollut aikansa katunainen tai julkinen nainen. Tavallaanhan hän oli, kaiken kansan katseen alla ja vielä alasti! Moni näki myös Amandan kauneuden. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela kuvaili patsasta muun muassa näin: ”Liike – siinä on todellista liikettä – on täynnään sukupuolista suloa ja rehellistä aistillisuutta.”

Alastomuus on ollut suomalaisille arkipäiväistä ja tavallista, tavaramerkkimme. Saunaan on menty yhdessä eri sukupuolet ja sukupolvet rinta rinnan. Suomi-kuvaan taitaa yhä kuulua alastomuus ja mielikuva seksuaalisesti vapautuneista “mettäläisistä”, jotka uivat jäiden seassa, kantavat kilvan eukkoja, lätkivät hyttysiä vaaleiden naisten hurmatessa kaikki vastaantulevat.

Vaikka meitä pidetään seksuaalisesti vapautuneina ja seksuaalikasvatuksen yhtenä kärkimaana, olemmeko me sitä? Kun Sultan julkaisi videon Fits like a Finn, sohaisi se sisällöllään YouTubea. Videossa on kohta, jonka katsottiin olevan sopimatonta sisältöä. Makkaraa ei saa tuikata haarukalla, sellainen on lapsille sopimatonta kuvastoa. Amandankin pelättiin aikoinaan turmelevan nuorisoa. Seksuaalikasvattajana usutan jokaista katsomaan sekä videon että pysähtymään Helsingin neidon äärelle oikein ajan kanssa ja kertomaan ajatuksensa kummastakin, jotta voimme käydä keskustelua.

Keskustellen nimittäin kuulemme erilaisia näkemyksiä asioista ja voimme löytää sekä yhteisiä että yksityisiä polkuja moninaisiin totuuksiin. Kun keskustelemme ja kuuntelemme toisia, voimme vahvistua omissa ajatuksissamme tai kenties löytää uusia intohimon kohteita. Ehkä opimme jotain uutta ja inspiroivaa omasta seksuaalisuudestamme, itsestämme ja arvostuksistamme. Ehkäpä myös siitä, missä meillä on opittavaa ja kasvettavaa.

Harri Kalha kuvaa kirjassaan Mantaa näin: ”Samainen karnevalistinen periaate toteutuu kuin käskystä Amandassa, jonka juhlallisuus (meren herkut juhlivat pylvään päälle tarjottimelle kohotettua neitoa jumalattarenaan) on kovin camp-henkistä; silti kokonaisuus on ainakin äkkiseltään ja etäisyydeltä varisin arvokkaan oloinen.” Tämän mielessä pitäen saattaa Amanda näyttäytyä katsojalle aivan uudella tapaa.

Mikäli siis kuljet Mantan ohitse, pysähdy kokemaan Amandan voima. Ehkäpä juuri tämän voiman ansiosta monet meistä ovat viuhahtaneet kesäyönä Kauppatorin tuntumassa tai pulahtaneet Amandan vienon katseen alla virvoittavaan veteen. Tai ehkäpä kateissa ollut suomalaisuus on valoisana yönä ottanut vallan ja saanut nauttimaan hetken alastomuuden suomasta vapaudesta ja kiinni jäämisen jännityksestä. Näitä kesäyön suomia mahdollisuuksia ei kannata missata, sillä niillä tehdään vaikutus myös ulkomaalaisiin.

Minä puolestani lupaan jonakin toukokuun yönä käydä haastamassa Amandan leikkiin mukaan Joe Cockerin tahtiin: Sweet darling, you can leave your hat on.

 

 Susanna
Suomen RFSU:n seksuaaliterveyden asiantuntija

 

 

 

Lainaukset bloggauksessa ovat peräisin kirjasta:
Kalha, Harri. 2008. Tapaus Havis Amanda, siveellisyys ja sukupuoli vuoden 1908 suihkulähdekiistassa. Historiallisia tutkimuksia 238. SKS.