14.8.2018

Rakkautta ja suudelmia taiteessa

Oletko kuullut Paolon ja Francescan tarinan? Se kertoo luvattomasta rakkaudesta 1200 -luvun Italiassa. Francesca on nuori kaunis tyttö, joka päätetään naittaa Paolon veljelle sovinnon takeeksi ja rauhan varmistamiseksi. Francescan isä tietää, ettei hänen tyttärensä naisi Guidoa, rumaa, epämuodostunutta miestä, joten asiamieheksi päätyy Paolo. Rakkaus nuoren neidon rinnassa roihahtaa. Hääyön jälkeisenä aamuna Francesca herää huomatakseen, että hänen aviomiehensä onkin Guido, ei Paolo.

Mietin, miltä tuntuu olla isän pettämä tytär, Paolon pettämä vaimo, ja miltä tuntuisi avioitua ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan nähnyt? Tai miltä tuntuisi herätä aamulla aviopuolison vierestä, joka onkin eri kuin mitä luuli?

Koska Guido rakastaa vaimoaan, mietin miltä petos tuntuu hänestä, miten hän teon itselleen oikeuttaa? Tai Paolo, mitä hän tästä kaikesta ajatteli, tai mitä isät tahoillaan suunnitelmista miettivät, ja miten valintojensa kanssa elivät.

Paolosta ja Francescasta tulee ajan myötä rakastavaiset, jotka jäävät kiinni salasuhteestaan Guidolle. Pelastaakseen Paolon Francesca heittäytyy Guidon miekan eteen ja kuolee. Tämän jälkeen Guido tappaa veljensä. Rakkaus pelastaa Guidon tuomiolta – olihan kyseessä intohimorikos.

Tositapahtuma on kirjoitettu tarinaksi Danten Jumalaiseen näytelmään. Paolo ja Francesca ovat innoittaneet myös muita taiteilijoita, kuten William Dycea, jonka kaunis maalaus löytyy National Galleries Scotlandista. Maalauksen tunnelma on levollinen ja rauhaisa, vaikka taustalla kytee tragedia. Maalauksessa suudelma ei toteudu, kenties rakastavaiset jäävät kiinni hetkeä liian aikaisin, sillä tarkkaan katsottuna parvekkeella on myös joku muu. Aivan rakastavaisten vieressä.

Anne Frankin kokemus suudelmasta on toisenlainen. Hän kirjoittaa kirjeessään tärkeästä päivästä elämässään. Anne on haltioissaan, onnellinen ja hieman ihmeissään kokemastaan ensisuudelmasta. Hän kertoo, miten suudelma sai alkunsa ja kuinka lempeästi Peter hänen poskiaan silitti, pyöritteli sormiaan hänen hiuksissaan. Annen päiväkirjaa ei kirjoitettu 1.8.1944 jälkeen. Minä mietin aina, kirjan tuohon kohtaan palatessani, miten kaunis ja intiimi kokemus ensisuudelma voikaan olla, ja miten ihastuttavalla tavalla Anne tuntemuksiaan kuvaa.

Toisenlaisen, kiihkeän, intohimoisen ja haluntäyteisen suudelman vaihtavat Daphne ja Chloe. Kyseessä on kreikkalainen eroottinen tarina, jossa kahden lapsen kasvutarinassa rakkaus on läsnä jo alusta alkaen. Daphnen ja Chloen kasvaessa nuoriksi eräs mies kertoo vain suudelman parantavan heidät tunteelta, jota he eivät ymmärrä. Tarinaan mahtuu kummankin elämässä monia haastavia hetkiä, surullisia kohtaloita ja vaaroja, kun he kulkevat omia polkujaan. Daphne oppii omilla matkoillaan rakastelun salat. Daphne ei kuitenkaan halua testata taitojaan Chloeen, koska rakastelua hänelle opettanut nainen on kertonut Chloen huutavan ja kiljuvan tuskasta kuin häntä tapettaisiin, mikäli hän näin tekisi. Tarinan lopussa kaksikko kuitenkin löytää toistensa luo ja he avioituvat.

Kauneus on aina saanut minut haltioitumaan ja uskomaan siihen, että maailma on hyvä ja kaunis paikka. Olen kaiketi koko elämäni rakastanut taiteen eri muotoja ja etsinyt niistä inspiraatiota, ymmärrystä ja kauneuden kokemusta. Rakastan teoksia, jotka kuvaavat samaa asiaa tai teemaa, mutta erilaisista näkökulmista. Rakastan hetkiä, jolloin jokin teos liikuttaa minua ja tunteitani. Tuolloin minussa herää kysymyksiä. Kysymykset pakottavat etsimään vastauksia, ainakin ajattelemaan. Tänään haastan sinut muistelemaan.

Millaisia muistoja sinulla on ensi suudelmastasi? Milloin sinä rakastuit ensimmäistä kertaa? Millaisia jälkiä se jätti sinuun? Millaiseksi kuvittelit seksin, ennen kuin sitä olit koskaan kokenut? Millaista se oli? Millaista on ollut haluta ja kaivata jonkun läheisyyttä? Erityisesti silloin, kun se on ollut sinulta kiellettyä? Entä milloin sinä koit huippuhetkesi seksissä ja koit olosi kotoisaksi toisen ihmisen iholla?

Muistelemalla saattaa tavoittaa itsestään ja elämästään jotakin kaunista, jonka kenties oli jo unohtanut. Toki voi käydä niinkin, että suru iskee voimalla. Silloin jokin asia ei ole vielä poissa päiväjärjestyksestä, mutta matka eteenpäin on alkanut. Ehkä silloin voi miettiä, mikä olisi se taideteos, joka kuvaisi omaa oloa.

Susanna
Suomen RFSU:n seksuaaliterveyden asiantuntija